Kuntokompassi Kokemuksia Ville Saarikoski 63v. – Juoksuharrastus ei yksinään enää riittänyt
Kuntokompassi kokemuksia Ville: En ollut koskaan osannut käydä kuntosalilla. Kun aloin huomata, että sohvalta noustessa piti aina ottaa tukea, tajusin, ettei pelkkä juokseminen riitä hyvän toimintakyvyn ylläpitämiseksi.
Katso yllä olevalta videolta Villen tarina
Hei, olen Ville Saarikoski. Asun Helsingissä, Töölössä ja täytin muutama vuosi sitten 60-vuotta.
Miten päädyit Kuntokompassin asiakkaaksi?
Minulla ei ole koskaan ollut henkilökohtaista ohjaajaa. Olen aina liikkunut, mutta en ole koskaan osannut käydä kuntosalilla. Siihen ei ole omat taidot riittäneet. Niinpä halusin oppia käymään salilla. Toinen asia oli se, että sohvalta noustessa otin aina vähän tukea. Tällaisia merkkejä kun alkoi olemaan, niin tajusin, ettei pelkkä juokseminen, uiminen, hiihtäminen ja pyöräily riitä. Minun piti saada kroppa muutenkin kuntoon, etenkin lihasten suhteen.
KUVA: Ville toukokuussa 2023 HCR puolimaratonilla
Kuinka kauan olet ollut Kuntokompassilla?
Nyt tässä on mennyt reilu vuosi. Ensisopimus taisi sisältää 18 ohjaustuntia. Aloitin huhtikuussa 2022. Se kesti sinne loppuvuoteen saakka (8 kk). Siihen mennessä oikeastaan ne ensimmäiset tavoitteet, jotka olin itselleni asettanut, olivat kaikki toteutuneet. Tavoitteena oli tiputtaa vähän painoa.
Halusin olla alle 80kg ja se toteutui. Myöskin se, että vähitellen totuin käymään salilla ja alkoi jo tuntua, että keskikroppakin alkoi löytyä.
Ensisopimuksen jälkeen oli kuitenkin vielä hieman sellainen olo, että homma on vähän kesken. Niinpä kevätkaudella alettiin tehdä sellaisia asioita, joita koskaan aiemmin ei oltu tehtykään. Vähän voimaa yläkroppaan sellaisella ajatuksella, että pystyisikö vielä yli kuusikymppinen ensimmäisen kerran elämässään vetämään leukoja. Saa siis nähdä, saattaapi vielä toteutua.
KUVA: Villen uusi tavoite on jos vielä yli kuusikymppisenä saisi vedettyä leukoja
Mitä hyötyjä yksilöllinen ohjausprosessi on tuonut?
Sinne yleiselle kuntosalille meneminen on ollut minulle aika iso kynnys. Myöskin jotkut ohjelmieni liikkeistä olisi kyllä jäänyt tekemättä jos olisin niitä vain videosta katsonut ja lähtenyt siitä toistamaan. Ne olisi tuntuneet jotenkin liian oudoilta. Tällaisten kynnysten ylittäminen on ollut minulle iso juttu.
Myös viikkorytmin sovittaminen niin, että liika juokseminen ja liikkuminen on vaihtunut niin, että viikkoon tulee myöskin se saliharjoittelu. Kokonaisuudessaan harjoitteluni on sen myötä järkevöitynyt.
Lisäksi valmennus on tuonut myös sellaisia asioita, joita en oikein edes osannut odottaa tai joista en ollut tietoinenkaan. Kuten liikkuvuuteen liittyvät asiat.
Ja nuo TRX-remmit, joilla pitää mennä esim. kyykkyyn ja tehdään erinäisiä liikkeitä oman kehonpainolla, niihin vähän ihastuin.
Kun on tottunut juoksemiseen ja muihin pitkän matkan suorituksiin, niin ne on sellaisia, että kun lähtee lenkille niin mieli on muualla.
Tässä hommassa piti oppia toisinpäin, eli piti opetella, että mieli on siinä tekemisessä.
Piti oppia se, että tehdään 20 sekuntia tai puoli minuuttia tai 10 toistoa ja sitten huilitaan. Kun taas juoksu on sitä, että mieli narikkaan ja ollaan tunti tai puolitoista tai joskus pidempään liikkeellä. Se on ihan erilainen tapa tehdä.
KUVA: Liikkeitä tehdessä tulee koko ajan keskittyä oikeanlaiseen suoritukseen.
Olen lisäksi mieleltäni sellainen, että jos pääsee vähemmällä niin etsitään se konsti, jolla pääsee vähemmällä. Tässä saliharjoittelussa ja liikkuvuusharjoitteissa taas menee toisinpäin eli liike on tehokas vasta kun sen tekee oikein.
Yksilöohjauksen iso hyöty onkin, että oppii tekemään liikkeet oikein. Liikesuorituksesta saa aina ohjaajalta palautetta.
Jos vaikuttaa, ettei liike mene oikein, sitä käydään yhdessä läpi ja varmistetaan, että ymmärrän miten se pitäisi tehdä.
Kenelle suosittelisit Kuntokompassin henkilökohtaista fysioterapiaprosessia?
Suosittelen sellaiselle, joka haluaa itsensä hyvään kuntoon. Sellaiselle, joka haluaa muutosta. Ja sitten sellaiselle, joka haluaa ehkä pientä yllätystäkin.
Tässä saattaa löytää itsestään sellaisiakin piirteitä, joita ei ole ennen ollut.
Ohjausprosessi kuitenkin vaatii sitoutumisen. Tässä pitää löytää itselleen konsteja, joilla sitouttaa itsensä tähän. Minulla siihen auttoi, että piti aina sunnuntai-iltaisin raportoida. Se on toki vapaaehtoista. Itselleni siitä syntyi selkeä rutiini kun sunnuntai-iltaisin aina raportoin kuluneesta viikosta ohjaajalleniu.
Siinä tuli samalla mietittyä tekemisiään eli sitä, oliko tullut tehtyä, eikö ollut tullut tehtyä ja mikä ei ehkä ollut mennyt ihan niinkuin oli odottanut.
Tästä raportointikäytännöstä pidin orjallisesti kiinni. Ja fysioterapeuttiohjaajani Milla taas joka maanantai aina vastasi niihin.
Mikä on ollut parasta tähän asti?
Se miten kemia tässä toimii valmentajan kanssa ja millaisia neuvoja ja vinkkejä saa mitä kannattaa tehdä. Nämä ovat hyviä asioita. Mutta kyllä ne TRX-remmit ja kyykkyyn menemiset on parasta.
Ja sitten se, että yllättää itsensä. Pystyy tekemään jotain, jossa ei alkuun ymmärtänytkään, että on noin huono ja se sitten lähtee parantumaan toiseen suuntaan.
Ja sitten myös se, että lähtee tavoittelemaan jotain, jota ei edes kuvitellutkaan kuten nyt voimaa yläkroppaan. Näihin olen eritoten tyytyväinen.
Olen tässä, koska suosittelen tätä! Ei muuta kuin mukaan vaan ja kokeilemaan!
KUVA: Villen ja fysioterapeutti Millan yhteistyö on jatkunut jo yli vuoden
