Kuntokompassi kokemuksia, Hannele Tahvola 55v. – Voimatasojen nousu on ollut ihan selkeätä!

Kuntokompassi kokemuksia Hannele: Loppukesästä 2024 tulee 10 vuotta täyteen Petri Siposen asiakkaana Kuntokompassilla. En ole vain vuosikausiksi jämähtänyt asiakkaaksi, vaan koen jatkuvasti saavani yksilöllisestä ohjauksesta paljon vastinetta. 

Katso yllä olevalta videolta Hannelen kokemustarina

Hannele Tahvola, miten päädyit Kuntokompassin asiakkaaksi?

Päädyin Kuntokompassin asiakkaaksi loppukesästä 2014. Olin alkuvuodesta asti sairastellut isompia ja pienempiä köhiä ja flunssia, ja lopuksi keuhkokuumeen jälkeen tajusin, miten huonossa kunnossa olin. Salilla käyminen ei ollut minulle vierasta, siitä oli kyllä kokemusta, mutta kärsivällisyys ei ole vahvin puoleni, ja ymmärsin, että jos lähtisin treenaamaan omaan tyyliini ”heti kaikki painot käyttöön” tekisin itselleni enemmän hallaa kuin hyvää.

Aloin siis etsiskellä internetin ihmeellisestä maailmasta itselleni apua, eli pätevää treenipaikkaa ja ohjaajaa. Hakutuloksiin päätyivät myös Kuntokompassin sivut, ja niiden sisältö teki ammattimaisuudellaan minuun vaikutuksen. Täytin sivuilta löytyvän hakulomakkeen, johon muistan kirjoittaneeni, että ”fysioterapeuttiohjaajan olisi kiva olla pätevä, mutta ennen kaikkea huumorintajuinen”.

Olen useissa asioissa sitä mieltä, että paras tulos tulee, kun itse asia otetaan vakavasti ja asiallisesti, mutta muuten asenne saa olla letkeä.

Pian huomasinkin olevani Kuntokompassin Marko Kuoppasalmen haastattelussa, jossa lähtötilanteeni ja toiveeni kartoitettiin, ja sitten jäinkin jo odottamaan kutsua ensimmäiseen tapaamiseen. Fysioterapuettiohjaajaksi oli valittu Petri ”Pete” Siponen, ja onnekseni meillä synkkasi hyvin ihan alusta asti, ja juuri tuo ”asialliset hommat hoidetaan” -asenne oli molemmille luontainen.

Petellä oli – ja on edelleen – hätäisyyttäni tasapainottavaa kärsivällisyyttä, eli ensimmäiset treeniviikot, ehkä -kuukaudetkin, treenasimme vain kuminauhoilla ja kepeillä, painoista ei tietoakaan. Siitä se kohta kymmenenvuotinen taival sitten lähti…

Mitä hyötyjä olet kokenut fysioterapeuttisesta henkilökohtaisesta ohjauksesta?

Säännöllinen treeni on tuonut elämään monenlaista helpotusta. Päivätyöni on istumatyötä päätteen ääressä, joten olen pitkään paikallaan nököttäessäni monipuolisten jumien ja kolotusten oivallinen kohde. Nämä vaivat alkoivat kyllä ​​​​​​helpottaa heti säännöllisen treenin alettua.

Myös omat voimatasot ovat nousseet ihan selkeästi. Se on kyllä palkitsevaa!

Aloittaessani treenin lähestyin viidenkympin rajapyykkiä, nyt se on ohitettu, mutta yhtä kaikki lihaskunnon ylläpito ja pienoinen lihasmassan lisäys & voimatason nosto ovat olleet tavoitteita jo alusta asti.

Tähtäimenä on, että oma toiminta- ja suorituskyky pysyisivät vähintään nykyisellä tasolla ikävuosien karttuessa, ja oma arkielämä olisi helpompaa ja turvallisempaakin. Voimatason nousu on avuksi mm. ratsastusharrastuksessani, kun satuloiden ja muiden varusteiden liikuttelu tuntuu kevyemmäältä ja helpommalta. Myös keskivartalotreeni on ratsastajan paras kaveri.

Kuva: Ratsastusharrastus vaatii hyvää keskivartalon hallintaa

Kotitöissä taas olen huomannut, että raskaiden esineiden nosteluun ja siirtelyyn kiinnittää nykyisin enemmän huomiota, eli sitä haluaa tehdä nostot oikein, esimerkiksi selkää väärillä nostoasennoilla rasittamatta. Mainittava on myös yksi merkittävä treenin tuoma etu, eli ns. pään nollaus. Kunnon salitreeni auttaa kyllä ​​nollaamaan ajatukset työasioista tai muista huolista, eli salilta lähtee kepeämmin askelin kuin mitä sinne on kävellyt. Tai, no,  ei ehkä kyykkypäivänä… :-)

 Salin jälkeen kotona jäseniin hiipivä väsymys on niin toisenlaista kuin pitkän työpäivän jälkeen koettu väsynyt olo, että siitä oikeastaan nauttii.

Olet ollut tosi kauan Peten asiakkaana. Mikä on tämän pitkän yhteistyön salaisuus?

Koen tämäntyyppisen treenauksen erittäin vahvasti tiimilajina: Töitä tehdään yhdessä molempien sitoutuessa työntekoon, kumpikin omasta vinkkelistään. Tavoitteet asetetaan yhdessä, ja niitä kohden treenataan yhdessä. Myös saavutuksista iloitaan yhdessä. Voimatason nostotavoitteiden lisäksi meillä on tietysti yksilöidympiä välitavoitteita, kuten esimerkiksi jonkun tietyn kilomäärän nostaminen penkistä, ja ne ovatkin mukavia lisäbonuksia treeniin. Tosin, on tässä tunnustettava, ettei minulla ole itselläni lainkaan tarkkaa käsitystä treenipainoista eikä myöskään siitä, koska jonkin kilomäärän nostoa kokeillaan. 

Kuva: hyvät voimatasot korreloivat positiivisesti myös muissa harrastuksissa ja perusarjessa

Olen ihaillut tässä vuosien aikana Peten muistia – tai sitten hänellä on joku täysin huomaamaton tapa, jolla hän treenipainot ja edellisen kerran jutut tarkistaa… Työnjako on meillä se, että Pete asettaa painot, minä tulen paikalle ja nostan. Sarjojen välillä höpötetään kuulumiset. Saatetaan käsitellä myös nykymusiikin tilaa, tai yleensä sitä, miten ”ennen oli paremmin”. :) 

Ja sitten yhtäkkiä jonkun noston jälkeen Pete kommentoi, että ”No niin, siinä nousi 50 kiloa”. Hetken ilohyppelyt ja läpsyt, ja sitten taas kohti seuraavaa tavoitetta.

Kuva: Hannelen treeneissä suositaan isoja perusliikkeitä

Ihan noin helposti ei treeni tietysti aina kulje. Läheiseni tuntevat minut melko tapaturmaherkkänä tyyppinä, ja tässä onkin treenitaipaleen aikana ollut jos jonkinlaista karikkoa ja mutkaa matkassa. On hoidettu ja kuntoutettu jalkapöytää, nilkkaa, polvea, lonkkaa, alaselkää, olkapäätä… Mikään vaiva näistä ei siis ole tullut treenatessa, vaan ihan muista syistä. Tämä lienee näin asiakas-case-tekstissä hyvä mainita. :-)

Juuri näissä tilanteissa on mahtavaa, että voin turvautua Peten fysioterapeuttiseen ammattiapuun, treeniä reivataan siihen suuntaan, että se palvelee juuri senhetkistä kuntoutustarvetta, eli voin luottaa siihen, etten ainakaan tee hallaa toipumiselle treenaamalla väärin. Kun olen kertonut ortopedille treenaavani fysioterapeutin valvonnassa, saan häneltä ”fysioterapeuttikieltä” olevat ohjeet lapulla, joiden kanssa tulen studiolle. Peten luettua lapun ohjeistuksen treeni muokkautuu sopivaksi. Miten ylellistä!

Joskus näiden vammojen yhteydessä käytetty kinesio-teippauskin on järjestynyt treenien lomassa, ja jos mikään muu ei auta, turvaudumme – sisäpiirin vitsinä – kylmä-kuuma-geeliin.

Mikä henkilökohtaisessa fysioterapiaprosessissa on parasta?

Tuo treenin skaalautuvuus on kyllä ​​​​​​mahtava treenin vakio-ominaisuus ihan ilman loukkaantumisiakin. On upeaa, että treeni on joka päivä juuri minulle suunnittelu, ei tarvitse itse häärätä muistiinpanojen kanssa ympäri salia ja muistella, mitkähän olivatkaan edellisen kerran treenipainot, ja mitähän nyt olinkaan tekemässä.

Tämän olen kyllä ​​​​​​​huomannut lomien aikana, kun olen tunnollisesti yrittänyt käydä itsenäisesti treenaamassa. Milloin on joku tieto jäänyt kirjoittamatta muistivihkoon, milloin joku muu tulee kesken sarjan samalle suorituspaikalle, milloin joku on jymähtänyt johonkin laiteeseen lehteä lukemaan…

Ja mikä ikävintä: musiikki on jotain 90-luvulla tai sen jälkeen tehtyä meloditonta rymistelyä. Parhaat treenibiisit kun on tehty 70- ja 80-luvuilla. :-)

Kuva: hyvällä musiikilla on tärkeä rooli elämässä ja tietysti treeneissä

”Päivän kunnosta” mainittakoon vielä sen verran, että monivuotinen yhteistyö näkyy siinä, kuinka Pete näkee tuon ”päivän kunnon” erittäin usein myös ihan kävelytyylistä. Usein, kun tulen salille, Pete on treenauttamassa toista asiakasta, mutta näkee sivusilmällä kävelyni vaatenaulakolta salin perälle, ja huomaa kyllä, jos askel on raskas tai väsynyt. Kyllä hän sitten treenin aluksi kohteliaisuuttaan kysyy, mikä on päivän fiilis, mutta olen aika varma, että jos vastaisin väsyneenä, että ”tosi hyvä ja pirteä”, kiinni jäisin. Niinpä olen vastannut rehellisesti.

Rehellisyys ja luottamus ovat muutenkin onnistuneen treeni- ja ohjaussuhteen peruskivet.

Ohjaajan on voitava luottaa siihen, että asiakas kertoo rehellisesti olonsa, vointinsa, tavoitteensa kysymyksensä, rajoitteensa, mahdolliset pelkonsakin.

Asiakkaan on voitava luottaa siihen, että ohjaaja kertoo rehellisesti sen, millaisiin tavoitteisiin on realistista päästä, mikä on asiakkaalle hyväksi ja mikä ei

ja myöskin tarvittaessa hieman kannustaa asiakasta kohtaamaan epäröintejään ja tuuppaa ystävällisesti eteenpäin epämukavuusalueelle (poislukien bulgarialainen kyykky…).

Joskus lomilla eri salilla käydessä olen joutunut sivukorvalla kuuntelemaan keskusteluja, jossa pt:n ohjauksessa treenaava henkilö kyseenalaistaa treenin aikana ihan kaikkea: liikkeitä (”Miksi taas tämä?”), painoja (”Tässähän on nyt eri määrä kuin viimeksi?”), toistoja ( ”Eikö olla aiemmin tehty vähemmän toistoja?”) jne.

Keskustelu ja kysymykset ovat aina tervetulleita, niiden kautta olen itsekin oppinut Peteltä paljon, mutta jos treenin pohja on pelkkää kysymystä ja epäluuloa, on vaikea ajatella treenin olevan tehokasta. Eikä se ainakaan ole hauskaa. Kummallekaan.

Kenelle suosittelisit Kuntokompassin henkilökohtaista valmennusta/ fysioterapiaprosessia?

Voin rehellisesti ja lämpimästi suositella Kuntokompassin henkilökohtaista ohjausprosessia. En ole vain vuosikausiksi jämähtänyt Peten asiakkaaksi, vaan koen jatkuvasti saavani yksilöohjauksessa paljon vastinetta. Tällä hetkellä tavoite on käydä Peten luona kaksi kertaa viikossa, ja treeni kulkee mukavasti. Erityisesti kehottaisin ikäisiäni naisia, jotka eivät ehkä vielä ole voimaharjoittelua/salitreeniä kokeilleet, kokeilemaan.

Ammattilaisen ohjauksessa treenaus on turvallista, eikä painoharjoittelu ole vaikeaa.

Meillä on harjoittelun ytimessä ns. perusliikkeitä: penkkipunnerrus, kyykyt, jalkaprässi, ylätalja, maastaveto – selkeitä liikkeitä, joilla on kiistaton teho ja monipuolinen vaikutus koko kehoon.

Painoharjoittelu ei tee meistä rockyjä eikä arnoldeja, ei kikejäkään, mutta toiminta- ja suorituskykyisempiä se meistä tekee.

Tule toteamaan tämä itse!

Tyytyväisin terkuin, Hannele

Kuva: Peten ja Hannelen tiimi rokkaa!

Kiinnostunut personal trainer ja fysioterapiapalveluistamme?