Häiriintynyt syömiskäyttäytyminen – tunnusmerkit ja vaikutukset

kirjoittanut Elina Matikainen

Syöminen ja ruoka ovat iso osa elämää. Ne ovat myös ihmisen perustarpeita, joiden myötä keho tuottaa ravintoaineista energiaa. Näin kehon elintoiminnot pysyvät normaaleina ja energiaa tarjotaan myös arjen askareisiin ja esim. liikuntaan sekä kasvuun ja kehitykseen. Syöminen on kuitenkin paljon muutakin kuin pelkkää “polttoainetta” ja se voi nostattaa monenlaisia tunteita. Syömiseen liittyy paljon sosiaalisuutta, sillä voidaan palkita itseä tai juhlia jotakin saavutusta. Syömistä käytetään myös tunteiden käsittelyyn tai esim. lohdutukseksi. Joskus suhde ruokaan ja syömiseen voi muuttua ongelmalliseksi. Silloin puhutaan häiriintyneestä syömiskäyttäytymisestä, joka voi johtaa jopa kliiniseen syömishäiriöön.

Häiriintynyt syömiskäyttäytyminen voidaan nähdä jatkumona, jonka toisessa päässä on terveellinen ja sopiva syömis- ja liikkumiskäyttäytyminen ja toisessa päässä kliiniset syömishäiriöt. Suurella osalla väestöstä esiintyy elämänsä aikana jonkin asteista oireilua tällä jatkumolla. 

 

 

Häiriintynyt syöminen on valitettavan yleinen ongelma, ja sen esiintyvyys on koko ajan kasvussa. Syömishäiriötä sairastava mielletään usein stereotyyppisesti nuoreksi, hoikaksi naiseksi. Todellisuudessa häiriintyneestä syömisestä voi kuitenkin kärsiä kaikkien sukupuolten edustajat tai minkä ikäiset ihmiset tahansa, eikä ulkonäkökään kerro usein mitään. Ruokasuhde ja siihen liittyvät ongelmat sekä liikunta liittyvät usein vahvasti yhteen. Sen vuoksi Kuntokompassin ohjaajat ottavat aina huomioon liikuntasuunnitelmissa myös ravitsemuksen ja ruokasuhteen yksilöllisten tarpeiden ja taustojen mukaisesti.

Häiriintyneeseen syömiskäyttäytymiseen liittyy yleensä ongelman välttely tai vähättely. Välillä voi olla vaikea itsekään tunnistaa tai tietää, milloin oma suhde syömiseen ei ole aivan terveellä tasolla, ja milloin asiaan tulisi kiinnittää huomiota.

Mistä häiriintyneen syömiskäyttäytymisen sitten voi tunnistaa – itsellä tai muilla?

Esimerkiksi seuraavista tekijöistä:

 

Häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä voi epäillä myös, jos urheiluun ja treenaamiseen liittyy ongelmia, kuten:

• Palautuminen hidasta tai vaikeaa
• Kehittymistä ei tapahdu
• Suorituskyky ja keskittyminen heikkenee
• On vaikeaa pitää lepopäiviä tai kevyempiä viikkoja
• Vammat ja sairastumiset lisääntyvät
• Liikkuminen muuttuu pakkomielteiseksi tai sitä käytetään kompensointikeinona

 

Häiriintyneessä syömiskäyttäytymisessä oirekuva on moninainen

Häiriintyneeseen syömiseen liittyvää oireilua on monenlaista. Usein mielikuvat häiriintyneestä syömiskäyttäytymisestä ovat hyvin anoreksiatyyppisiä, eli syömistä rajoitetaan esim. paastoamalla, jolloin energiansaanti jää hyvin pieneksi. Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus häiriintyneestä syömiskäyttäytymisestä, vaan oireilua voi olla hyvinkin erityyppisissä muodoissa. Yleisin syömishäiriön muoto onkin epätyypillinen syömishäiriö, jossa oirehtiminen on vaihtelevaa ja piirteitä ilmenee useista muista syömishäiriön muodoista, kuten anoreksiasta, bulimiasta tai ahmintahäiriöstä. 

 

Häiriintyneen syömiskäyttäytymisen oirehdinta voi olla esim. ruokavalion tietoista rajoittamista, “kiellettyjen” ruokien listaamista ja välttelyä tai paastoamista. Häiriintyneeseen syömiskäyttäytymiseen voi liittyä myös kompensatorista käyttäytymistä, kuten tahallista oksentamista, diureettien tai laksatiivien käyttöä tai liikunnan käyttämistä liiallisena kompensaatiokeinona. Häiriintyneeseen syömiskäyttäytymiseen kuuluu myös erilaiset jaksot, kuten paastoamisjaksot ja ahmintajaksot, jolloin ilmenee usein kontrollin menettämisen tuntemuksia. 

On hyvä muistaa, että häiriintynyt syöminen ja syömishäiriöt ovat monimutkaisia ja moniuloitteisia mielenterveyden häiriöitä, joiden hoitamisessa tulisi ottaa huomioon ravitsemukseen liittyvän tuen lisäksi muut elämän osa-alueet, kuten uni, palautuminen, liikunta, kokonaiskuormitus ja stressi sekä sosiaaliset suhteet. Kuntokompassilla korkeakoulutetut ohjaajat ja fysioterapeutit ovat tukena ja apuna myös syömisen haasteiden kanssa. Joissain tilanteissa on hyvä hakeutua myös keskusteluapuun terveydenhuollon piiriin. Kliinistä syömishäiriötä tulisi aina hoitaa ravitsemuksellisen tuen lisäksi myös psykiatrisesti, esim. psykoterapiassa. Syyt ja riskitekijät syömishäiriöille ovat moninaisia, mutta sekä perimä, että ympäristötekijät vaikuttavat laajasti.

Mihin kaikkeen häiriintynyt syömiskäyttäytyminen voi vaikuttaa?

Häiriintynyt syömiskäyttäytyminen ja syömishäiriöt vaikuttavat aina kokonaisvaltaisesti ihmisen elämään ja pahimmassa tapauksessa voi tuntua, että ne hallitsevat koko elämää. Ne aiheuttavat lähes aina eri asteista ahdistusta, stressiä ja masennusta, sekä voivat vaikuttaa paljon esimerkiksi sosiaalisiin suhteisiin. Psyykkisten ja sosiaalisten vaikutusten lisäksi häiriintyneellä syömisellä on usein myös fysiologisia vaikutuksia elimistöön.

Häiriintynyt syöminen voi usein johtaa pidemmällä aikavälillä matalaan energiansaatavuuteen, mikä tarkoittaa, että lepoaineenvaihdunnan, ruoansulatuksen aiheuttaman termogeneesin ja fyysisen aktiivisuuden aiheuttama energiankulutus on korkeampaa, kuin ruoasta ja juomasta saatu energian määrä. Elimistö priorisoi aina sen, että fyysiseen aktiivisuuteen riittää energiaa, eli riskinä on tällöin, että lepoaineenvaihdunnalle ei jää sen tarvitsemaa energiamäärää. Tällöin elimistö alkaa hidastamaan normaaleja toimintojaan, jotka eivät sillä hetkellä ole henkeä uhkaavia. Pikkuhiljaa tämän myötä myös levossa tapahtuva energiankulutus jää pienemmälle tasolle, kun keho pyrkii säästämään energiaa (=säästöliekki). 

Ensimmäiset toiminnot, jotka alkavat käymään ns. puoliteholla ovat sukupuolitoiminnot, sillä elimistö ei pidä tärkeänä lisääntymistä, jos omakin energiantarve on tyydyttämättä. Tämän vuoksi hormonitoiminta voi häiriintyä, jonka myötä esim. kuukautishäiriöiden riski naisilla kasvaa, mikä voi johtaa myös hedelmällisyyden alenemisen riskiin. Sukupuolihormonien lisäksi häiriintynyt syömiskäyttäytyminen voi näkyä myös ruokahalua säätelevän leptiinin sekä stressireaktioita ja kehon tasapainotilaa säätelevän kortisolin tasoissa. Tällöin elimistö on epätasapainossa, eikä eri toiminnot ole optimaalisia. Tämä heijastuu usein kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa, stressinhallinnassa ja elämänlaadussa.

 

Hormonitoiminnan häiriintymisen lisäksi häiriintynyt syömiskäyttäytyminen voi johtaa luun tiheyden alenemiseen, ja pidemmällä aikavälillä osteoporoosiriskiin. Ruoansulatuselimistön ongelmia voi esiintyä, kun ruokailu ei ole tasaista ja terveyttä edistävää. Myös mikroravintoaineiden puutoksien (esim. erilaiset vitamiinit, rauta, folaatti) riski kasvaa, kun ruokavaliota tai tiettyjä ruoka-aineita rajoitetaan. Kehon lämmönsäätelyjärjestelmän toiminta voi myös alkaa heikkenemään. Kaiken kaikkiaan kehon tasapainotila järkkyy, mikä näkyy erilaisissa kehon toiminnoissa, ja sitä kautta yksilön terveydessä. 

 

Liikunta- ja ruokasuhteen yhteys

Kuntoliikkujista urheilijoihin ihmisillä on erilaisia tavoitteita liikunnan suhteen. Osalla tavoitteet liittyvät terveyden edistämiseen, esimerkiksi liikuntasuositusten noudattamiseen, parempaan toimintakykyyn ja jaksamiseen sekä sairauksien ehkäisyyn. Toiset taas tavoittelevat suorituskyvyn kehittämistä, lihaskasvua tai tietyssä lajissa vaadittavien ominaisuuksien parantamista. Kaikkiin näihin tavoitteisiin voi vaikuttaa häiriintynyt syömiskäyttäytyminen, koska liikunta ja ravitsemus (sekä palautuminen) kulkevat aina käsi kädessä.

Häiriintynyt syömiskäyttäytyminen voi johtaa huonompiin henkisiin ja fyysisiin voimavaroihin, jolloin harjoittelun laatu kärsii. Heikommasta/vaihtelevasta energiansaannista johtuen esim. voiman, lihaskasvun ja kestävyysominaisuuksien kehittyminen hidastuu tai ei mahdollistu lainkaan. Psyykkiset ja kognitiiviset ongelmat voivat vaikeuttaa harjoittelua. Esim. keskittyminen, koordinaatio, päätöksenteko ja yleinen vireystila voivat vaihdella. Tämän myötä myös loukkaantumisriski kasvaa. Häiriintynyt syömiskäyttäytyminen johtaa usein myös heikompaan immuunipuolustukseen, jolloin riski sairastua erilaisiin infektioihin kasvaa. Terveiden harjoituspäivien määrä pienenee ja palautumisen laatu heikkenee, mikä väistämättä vaikuttaa kehittymiseen.

 

Key points:

• Ulkonäkö tai paino ei kerro mitään häiriintyeestä syömiskäyttäytymisestä → kaikennäköisillä ja kaikkien sukupuolten edustajilla voi esiintyä ongelmallista suhdetta syömiseen
• Yleisin syömishäiriötyyppi on epätyypillinen syömishäiriö
• Häiriintyneen syömiskäyttäytymisen oireet voivat olla hyvin vaihtelevia ja jaksottaisia 
• Häiriintynyt syömiskäyttäytyminen vaikuttaa laajasti ihmisen psyykkiseen, fyysiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin
• Häiriintynyt syömiskäyttäytyminen heikentää liikkumiseen ja hyvinvointiin liittyvien tavoitteiden saavuttamista ja ominaisuuksien kehittymistä

 

Jos tunnistat omaavasi häiriintyneen syömiskäyttäytymisen merkkejä tai oireita, olisi niihin tärkeää puuttua. Oman syömis- ja liikuntasuhteen tarkastelu ja pyrkimys epäkohtien korjaamiseen tuottaa yleensä parannuksia elämänlaatuun ja hyvinvointiin. Kuntokompassilla ammattitaitoiset valmentajat ja fysioterapeutit omaavat laajan kokemuksen erilaisista syömiseen liittyvistä ongelmista ja osaavat auttaa sinua tai neuvoa sinua tarvittaessa myös eteenpäin toiselle ammattilaselle. 

 

👇 Varaa aika ensikonsultaatioon👇

 

 

Lähteet:

 

Bonci, C. M., Bonci, L. J., Granger, L. R., Johnson, C. L., Malina, R. M., Milne, L. W., Ryan, R. R. & Vanderbunt, E. M. 2008. National Athletic Trainers’ Association position statement: preventing, detecting, and managing disordered eating in athletes. Journal of athletic training, 43(1), 80-108.

Dipla, K., Kraemer, R. R., Constantini, N. W., & Hackney, A. C. 2020. Relative energy deficiency in sports (RED-S): Elucidation of endocrine changes affecting the health of males and females. Hormones, 1-13.

Joy, E., Kussman, A., & Nattiv, A. 2016. 2016 update on eating disorders in athletes: A comprehensive narrative review with a focus on clinical assessment and management. British journal of sports medicine, 50(3), 154-162.

Logue, D., Madigan, S. M., Delahunt, E., Heinen, M., Mc Donnell, S. J., & Corish, C. A. 2018. Low energy availability in athletes: a review of prevalence, dietary patterns, physiological health, and sports performance. Sports Medicine, 48(1), 73-96.

López-Gil JF, García-Hermoso A, Smith L, et al. Global Proportion of Disordered Eating in Children and Adolescents: A Systematic Review and Meta-analysis. 2023. JAMA Pediatr. 2023;177(4):363–372. doi:10.1001/jamapediatrics.2022.5848

Loucks, A. B. (2013). Energy balance and energy availability. The encyclopaedia of sports medicine: An IOC medical commission publication, 19, 72-87.

Sundgot‐Borgen, J., & Torstveit, M. K. 2010. Aspects of disordered eating continuum in elite high‐intensity sports. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports, 20, 112-121.

https://syomishairioliitto.fi/tietoa/tietoa-syomishairioista